Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.


Tämä sivusto on keskeneräinen, ja niin sanotussa alfa-testausvaiheessa.

Sivuilla olevia tekstejä, kuvia ja muuta sisältöä tullaan muokkaamaan sitä mukaa kun sivuston kehitystyö etenee.

Palautetta ja kehitysehdotuksia otetaan vastaan - paras paikka kommentoinnille ja keskustelulle on tämän sivuston oma foorumi.

Vuoristoratalaskenta

Tykkää & kerro kavereillekin

Vuoristoratalaskenta

Tämä artikkeli käsittelee vuoristoratalaskennan perusteita. Mikäli aihe on entuudestaan tuntematon, tämä artikkeli toimii pikakurssina aiheeseen. Aiheesta jo jotain tietäville artikkeli voi tarjota uusia näkökulmia esimerkiksi laskentaperusteisiin.

Mitä on vuoristoratalaskenta?

Vuoristoratalaskenta on harrastus, jota voidaan pitää yleisen huvipuistoharrastuksen alalajina. Perusperiaate on selvä: lasketaan vuoristoratoja sitä mukaa kun niillä on ajanut. Englanninkielinen termi harrastukselle on "coaster count", ja käyttämällä termiä Internetissä hakusanana löytää paljon asiaan liittyvää materiaalia.

Lähtökohtaisesti yksinkertaisempaa harrastusta tuskin löytyy. Jos esimerkiksi ajaa Linnanmäen vanhalla Vuoristoradalla, voi tästä laskea +1 omaan vuoristoratalaskentaan. Jos sitten ajaa Särkänniemen Tornadolla, voi siitä laskea myös +1, jolloin kokonaismäärä olisi 1+1=2, olettaen ettei ole ajanut millään muilla vuoristoradoilla näiden lisäksi. Käytännössä laskeminen ei ole aina näin suoraviivaista, jäljempänä käsitellään eräitä laskentaperusteiden ongelmakohtia.

Vuoristoratalaskennassa lasketaan nimenomaisesti vuoristoratoja laitteina, ei ajokertoja. Edellä ollutta esimerkkiä muokaten, mikäli ajaa Linnanmäen Vuoristoradalla kolme kertaa, ei tästä voi laskea +3, vaan ainoastaan +1 sillä edellytyksellä, ettei ole kyseisellä radalla aiemmin ajanut. Tähänkin yksinkertaiselta tuntuvaan perusperiaatteeseen on olemassa eräitä poikkeavia näkökulmia, joihin myös palataan jäljempänä.

Englanninkielinen termi laskettavalla radalle on "credit", sanalla ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Tämä termi on siinä määrin vakiintunut käyttöön, että eräät harrastajat käyttävät sitä synonyymin tapaan puhuttaessa vuoristoradoista. Esimerkiksi ei sanota, että huvipuistossa X on viisi vuoristorataa, vaan huvipuistossa X on viisi "krediittiä", eli saavutusmerkintää, jotka voi käydä omiin tilastoihinsa lisäämässä.

Batman: The Ride. Wikimedia Commons, Jeremy ThompsonBatman: The Ride. Wikimedia Commons, Jeremy Thompson

Miksi laskea vuoristoratoja?

Vuoristoradoilla voi tietenkin ajaa sen enempää laskematta ja tilastoimatta tekemisiään - valtaosa huvipuistoissa vierailevista ihmisistä ei voisi vähempää välittää laskennoista. Vuoristoratalaskennan paras perustelu ja puolustuspuheenvuoro voidaan tiivistää vastakysymykseen: "miksi ei?"

Vuoristoratalaskenta on siitä helppo harrastus, että se ei vie yhtään aikaa ja rahaa. Tämä siinä tapauksessa, että on aikeissa vierailla huvipuistoissa joka tapauksessa. Kustannuksiin on tietenkin luettava huvipuistojen sisäänpääsy- ja laitemaksut, mutta koska nämä maksut tulevat maksettaviksi joka tapauksessa, ei ratojen laskeminen tai laskematta jättäminen aiheuta mitään muutoksia. Oma lukunsa on sitten asialle omistautuneet tosiharrastajat, jotka matkustavat ympäri maailmaa nimenomaisena päämääränään mahdollisimman monilla vuoristoradoilla ajaminen. Tosiharrastajatkaan eivät välttämättä käytä rahaa matkoihin muita ihmisiä enemmän, ainoastaan käyttävät sen toisella tavalla. Esimerkiksi rantalomien hinnalla pystyy käymään minimissäänkin muutamassa huvipuistossa.

Vuoristoratalaskenta myös antaa syvempää näkökulmaa huvipuistoharrastukseen. Vuoristoratalaskijat ovat todennäköisesti normi-ihmisiä kiinnostuneempia mm. laitteiden rakentamisesta ja teknologiasta. Siinä missä tavanomainen huvipuistokävijä ajaa esimekiksi Särkänniemen Half-Pipella vain yhtenä laitteena muiden laitteiden joukossa, vuoristorataharrastaja saa ylimääräistä tyydytystä tietäessään että kyseessä on ensimmäinen käyttöön otettu lajityyppinsä edustaja maailmassa.

Lisäksi vuoristoratojen laskenta ei sinänsä eroa muista vastaavista teknologiaorientoituneista harrastuksista. Joku harrastaa laivoja, joku toinen lentokoneita, joku jossain junia, vuoristoradat ovat vain yksi alakategoria näiden joukossa. Vuoristorataharrastusta on helppo pitää mielikuvatasolla lasten harrastuksena, mutta tosiasiassa valtaosa harrastajista on aikuisia ja pääsääntöisesti esimerkiksi vuoristoratavideot ovat aikuisten huolella kuvaamia, usein vaatien hinnakkaita erikoiskameroita ja vastaavia välineitä.

Vuoristoratalaskennan välineitä

Lähes jokainen harrastus vaatii jonkinlaista välineistöä - piirtäminen vaatii kyniä, hiihtäminen vaatii suksia. Vuoristoratalaskenta on lähtökohtaisesti helppo aloittaa vaikkapa tekemällä tukkimiehen kirjanpitoa jonkin paperin kulmaan. Erikoisempia välineitä ei välttämättä tarvita, mutta kuten jokaisen muun harrastuksen kohdalla, mitä enemmän haluaa harrastukseensa panostaa, sitä parempia myös välineiden kannattaa olla.

Internetistä löytyy joitakin valmiita apuvälineitä vuoristoratalaskentaan. Kaksi tunnetuinta palvelua on CoasterCounter ja Coaster-Count. Nämä ja vastaavat tarjoavat tasoltaan ja käytettävyydeltään vaihtelevia valmiita apuvälineitä laskemiseen.

Eräs parhaista apuvälineistä on kuitenkin tavallinen taulukkolaskentaohjelma. Lähes jokaisella on käytössään Microsoft Officen Excel, se löytyy lähes joka toimistosta, koulusta ja usein esiasennettuna kotikoneiltakin. Mikäli ei halua tai voi käyttää Exceliä, on tarjolla myös ilmaisia vaihtoehtoja kuten LibreOfficen Calc, joka tarjoaa samat toiminnot hieman erilaisella käyttöliittymällä.

Taulukointiohjelmat tarjoavat monia etuja esimerkiksi tukkimiehen kirjanpitoon verrattuna. Lähes itsestään selvänä etuna on automaattinen summa-funktio, jolla saa tarkan lukeman joutumatta itse laskemaan. Mutta taulukoinnin etuna on myös erilaiset filtteröintitoiminnot. Jotta näistä saa etua, on tietenkin itse taulukko suunniteltava tarkoituksenmukaiseksi. Mikäli vaivautuu tekemään erilliset sarakkeet vaikkapa vuoristoradan materiaalille (teräs/puu) ja sijaintipaikalle (maanosa/valtio), saa jo näillä todella tehokkaasti hyödynnettyä taulukoinnin etuja.

Taulukon suunnitteluun voi mennä hetki, mutta mikäli sen vaivautuu tekemään, saa selville esimerkiksi ajamiensa puuvuoristoratojen määrän tai vaihtoehtoisesti kaikkien Ruotsissa ajamiensa vuoristoratojen määrän näkyville yhdellä klikkauksella puolessa sekunnissa. Samat toiminnot voi saada myös asialle omistautuneista sivustoista. Koska kolmansien osapuolten palvelut voidaan sulkea ilman ennakkovaroitusta, on itse tehty taulukkotiedosto varmempi vaihtoehto.

Erittäin yksinkertainen perusmalli taulukkoon löytyy alta. Mitä enemmän sisältöä, tehokkuutta ja toiminnallisuutta taulukkoon haluaa, sitä enemmän sitä voi muokata omiin tarpeisiinsa soveltuvaksi. Tästä perusmallista puuttuvia tietoja, jotka voisi hyvinkin lisätä taulukon sarakkeiksi on mm. radan valmistaja, radan malli, avajaisvuosi, jne. On myös äärimmäisen suositeltavaa laittaa näkyville päivämäärä, jolloin on kyseisellä radalla ajanut.

Vuoristorata Ratatyyppi Huvipuisto Maa
Thunderbird        puu PowerPark Suomi
Salama teräs Linnanmäki Suomi
EuroMir teräs Europa Park Saksa
Balder puu Liseberg Ruotsi

 

Vuoristorataharrastajat usein esittelevät omia tilastojaan toisille alan harrastajille. Tämän takia on hyvä idea tehdä oma tilastonsa englannin kielellä, mikäli kielitaitoa ja kiinnostusta riittää. Tällöin omat tilastot voi esitellä toisille harrastajille sellaisenaan, ilman ylimääräistä ongelmaa kielen kääntämisestä. Mikäli ei ole aikeissa esitellä omia tilastojaan ulkomaisille harrastajille, voi tilastot tehdä tietenkin sillä kielellä, mikä itselle parhaiten sopii.

 

Toinen suositeltava väline harrastuksen tueksi on kamera. On varmaankin ilmiselvää, että kameralla saa taltioitua huvipuistovierailunsa omaan arkistoonsa, mutta kuvat voivat olla matkaraporttien muodossa myös kiinnostavaa luettavaa muille. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että Huvipuistokeidas syntyi osittain huvipuistoharrastajien toiveista nähdä kuvia kohteista, joissa ei ole itse päässyt käymään.)

Kameralla on myös toinen tärkeä rooli vuoristorataharrastuksessa. Mikäli käyttää nykyaikaista digikameraa, kamera tallentaa päivämäärän ja kellonajan kuvien yhteyteen - paremmissa malleissa jopa GPS-koordinaatit. Jos pitää kameransa kellon oikeassa ajassa, ei koskaan tule eteen epäselviä tilanteita siitä, milloin oli missä paikassa ja mahtoiko ajaa tietyllä laitteella vai ei.

Kamera voi olla ajoittain hieman ongelmallinen väline, koska useinkaan sitä ei saa huvipuiston sääntöjen mukaan viedä laitteisiin, ja sen sijoittaminen turvalliseen paikkaan ajon ajaksi ja sieltä takaisin hakeminen aiheuttaa ylimääräistä huolehdittavaa. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että kameran hyödyt ovat suuremmat kuin sen satunnaiset haitat ja vähintäänkin pieni pokkarikamera kuuluu lähes jokaisen vuoristorataharrastajan perusvälineisiin.

 

Käytännön tasolla huvipuistopäivää suunnitellessa on myös jokseenkin yleistä tehdä jonkinlainen paperille laitettu lista vuoristoradoista eli "krediiteistä", jotka aikoo päivän mittaan käydä läpi. Etenkin suuren kokoluokan puistoissa, joissa yhdeltä alueelta toiselle siirtyminen vie aikaa ja jossa laitejonot saattavat venyä useisiin tunteihin voi lista olla kätevä apuväline päivän jouhevan läpikäynnin varmistamiseksi. Eräät harrastajat myös merkkaavat listaan ylös suoritusmerkinnän ajon jälkeen, tosin tämä on eräs kameran eduista - jos ottaa vuoristoradasta valokuvan, johon tallentuu myös aikaleima, ei paperin ja kynän kanssa tarvitse vehdata, jos ei sitä välttämättä halua.

 

Usein harrastajat tekevät itselleen myös paperisia rajapyykkikylttejä, joissa on kirjoitettuna tietyn rajapyykin lukumäärä, esimerkiksi 100, 200, 300, jne. Saavuttaessan tällaisen rajapyykin harrastajat otattavat itsestään kuvan, jossa pitävät käsissään rajapyykkikylttiä kyseisen vuoristoradan edessä. Eräät menevät jopa niin pitkälle, että ottavat itsestään vastaavanlaisen kuvan jokaisen vuoristoradan kohdalla. Tällaisista kuvista voi saada hauskaa sisältöä some-päivityksiin, mutta varsinaista hyötyä niistä ei ole. Jaksaako nähdä vaivaa kylttien väsäämiseen ja kuvissa poseeraamiseen on itse kunkin oma päätös, vaikka tällaisten kuvien ottaminen ei ole erityisen harvinaista, enin osa harrastajista varmaankin on niitä ottamatta.

 

Kuten minkä tahansa muun harrastuksen kohdalla varsinaisen välineistön tarve riippuu omista motiiveista. Yllä kuvatuilla perusvälineillä pääsee ainakin alkuun. Se, haluaako harrastusta viedä suuntaan tai toiseen pidemmälle riippuu täysin omasta itsestään, mahdollisuuksia siihen toki on vaikka kuinka paljon. Vuoristoradat ovat pääsääntöisesti valokuvauksellisia kohteita, joten on helppoa viedä harrastusta sellaisen "välineurheilun" suuntaan kuin vaikka laivavalokuvaus järjestelmäkameroineen ja objektiiveineen on. Toisaalta, mikäli haluaa tutkia vuoristoratojen kiihdytys- ja keskipakoisvoimia, voi näitä mitata kaikenlaisilla antureilla ja tehdä niistä graafisia vertailuja. Yhtä kaikki, nämä ovat perusharrastuksen laajennuksia, istuipa vuoristoratajunassa sitten minkälainen anturisetti tahansa yllään, perusperiaate vuoristoratalaskennasta on silti yhä muuttumaton, ja periaatteessa ilmainen.

 

Vuoristoratalaskennan pimeä puoli

Vaikka vuoristoratalaskenta on harrastuksena hauska ja helppo, voi siinäkin tulla kuten missä tahansa muussa harrastuksessa ylilyöntejä ja riman alituksia. Tässä käydään läpi muutamia asioita, joita voidaan pitää negatiivisina puolina, ja joita kannattaa yrittää välttää.

Pääsääntöisesti vuoristorataharrastajat ovat leppoisaa porukkaa, mutta toisinaan voi olla havaittavissa elitismin viitteitä. Ääritapauksina voidaan pitää kokoontumisia tai aktiviteetteja, joihin vaaditaan esimerkiksi minimissään 300 ajetun vuoristoradan suorittamista. Tällöin aloittelevat harrastajat joutuvat eriarvoiseen asemaan, samaten asuinpaikalla on suurta merkitystä vuoristoratalukumäärään. On aivan eri asia asua maassa, jossa on satoja vuoristoratoja kuin asua maassa, jossa niitä ei ole ensimmäistäkään. Tällainen elitismi on kuitenkin melko harvinaista, ja pääsääntöisesti kokeneemmat harrastajat kannustavat ja auttavat aloittelevia harrastajia.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on vuoristoratojen painottuminen matkailun pääpiirteeksi. Sinänsä tässä ei ensikuulemalta ole mitään pahaa. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huvipuistoissa tehdään englannin kielellä niin sanottu "credit run", jossa mahdollisimman nopeasti käydään ajamassa jokainen vuoristorata kertaalleen läpi, jonka jälkeen jatketaan matkaa eteenpäin. Credit runin etuna on se, että parhaimmillaan ehtii käydä saman päivän aikana peräti kolmessa-neljässä toisiaan suhteellisen lähellä olevassa huvipuistossa. Itsestään selvänä negatiivisena puolena on se, että tällä tavalla tuskin pystyy havaitsemaan minkään puiston erityispiirteitä - puhumattakaan siitä, että tutustuisi huvipuistojen ulkopuolella olevaan paikalliseen ympäristöön.

Edelliskohtaan osittain liittyvänä asiana on olemassa tiettyjä alatyylisiä termejä (joita ei tässä sen yksityiskohtaisemmin mainita), joita käytetään kuvaamaan harrastajia, jotka juoksevat läpi esimerkiksi lasten vuoristoratoja ainoana päämääränään saada oma vuoristoratalukumääränsä mahdollisimman pikaisesti nousemaan. Vaikka tuskin kukaan käyttää näitä termejä tietoisesti toisia solvatakseen, usein niitä käytetään humoristisesti, ovat termit sisällöllisesti sellaisia, että joku voi niistä loukkaantua.

Pääsääntöisesti on kuitenkin todettava, että vuoristoratalaskenta on harrastus, joka sisältää vain vähän negatiivisia ulottuvuuksia. Useimmat asian harrastajat ovat myös kokeneita huvipuistokävijöitä, jotka ymmärtävät ja noudattavat esimerkiksi puistojen sääntöjä tunnollisemmin kuin satunnaiset huvipuistovieraat.

 

Ongelmallisia ja kiistanalaisia määrityksiä

Vaikka vuoristoratalaskennan perusperiaate on, kuten edellä kuvattu, hyvin yksinkertainen, on olemassa eräitä määritysongelmia, jotka aiheuttavat sen, että kaksi henkilöä voi laskea samoja asioita hyvin eri tavoin. Yleispätevää määritystä laskentaan ei ole, ja tietyt asiat ovat usein kiistanalaisia keskustelukohteita. Yleisenä ohjeena voi sanoa, että jokainen tekee omat sääntönsä, mutta oleellista on olla johdonmukainen ja järjestelmällinen - omien kriteeriensä mukaisesti.

Tämä ongelmakohtien lista ei ole kattava. Nämä ovat kuitenkin yleisimpiä erilaisten tulkintatapojen aiheuttamia ongelmatilanteita. Tämä artikkeli ei pyri antamaan ohjeita oikeisiin määrityksiin, jokainen lukija voi vetää omakohtaiset tulkintansa tässä esitettyjen asioiden ja muiden tietolähteiden perusteella.

 

Uudelleensijoitus. Tämä on yksi suurimpia ongelmia vuoristoratalaskennassa. Perusperiaatteena on, että yksi vuoristorata lasketaan vain kerran. Eräät harrastajat kuitenkin tulkitsevat tätä sääntöä siten, että jos vuoristorata siirretään puistosta A puistoon B, se on laskettavissa uudelleen. Tietyt tekijät tukevat tätä tulkintaa, kuten vaikka Roller Coaster DataBase (RCDB), joka listaa saman radan uudelleensijoituksen uudeksi artikkeliksi.

Toisaalta, tämä ei päde kiertäviin tivoleihin. Tivolilaitteita voidaan pystyttää vuoden kuluessa helposti yli 10 paikkakunnalla. Tästä syystä tuskin kukaan laskee tivoliratoja uudelleensijoitusperiaatteella. Tämä kuulostaa loogiselta, mutta aiheuttaa tuplastandarditilanteen. Jos kuvitellussa tilanteessa yksittäinen rata on jossakin huvipuistossa kuukauden, se laskettaisiin uudelleensijoitettuna laitteena, mutta jos sama rata olisi jonkin kaupunkijuhlan aikaan kuukauden samalla tivolialueella, sitä ei laskettaisi. Samalla tavalla syystä tai toisesta saman huvipuiston sisällä toiseen sijaintipaikkaan siirrettyä rataa ei lasketa kahteen kertaan, mutta toiseen huvipuistoon siirretty rata voidaan laskea.

Laskeeko uudelleensijoitukset useaksi radaksi vai ei, on jokaisen oma valinta. Käytännössä on kuitenkin oman säännöstön sisäisen logiikan kannalta helpompaa pitää kiinni perusperiaatteesta, jonka mukaan yksi rata voidaan laskea vain yhteen kertaan. Tällöin ei ole väliä, onko rata sijainnut huvipuistossa A, huvipuistossa B vaiko kiertävässä tivolissa.

 

Motorisoidut radat. Toinen suurimmista kiistoista on se, lasketaanko motorisoidut radat vai ei. Motorisoitu rata tarkoittaa rataa, jossa junassa oleva moottori vetää junaa eteenpäin koko radan läpi. Perinteisissä vuoristoradoissa vaunut liikkuvat jossain vaiheessa painovoiman avulla ilman muuta työntövoimaa. Ongelman ytimessä on nimenomaisesti tämä vapaa painovoimaan perustuva liike. Suomen kielen termi vuoristorata voisi kattaa molemmat tilanteet, mutta englannin kielen termi "roller coaster" nimenomaisesti viittaa painovoimaan perustuvaan liikkeeseen. Motorisoitu rata on tästä näkökulmasta vain eräänlainen juna.

Useat vuoristorataharrastajat eivät laske motorisoituja ratoja, vaikka innokkaasti ajelevat niiden kyydissä muuten. Jotkut pitävät motorisoituja laitteita omana laitetyyppinään, jolle on myös oma laskentansa. Jotkut perustelevat motorisoitujen ratojen laskemista sillä perusteella, että vaikka laite periaatteessa kulkee moottorilla, vaikuttaa kyydissä olevien ihmisten kumulatiivinen massa mm. siihen, miten nopeasti juna liikkuu alamäkeen. Osa harrastajista katsoo, että on yhdentekevää mikä liikuttaa junaa ja miten, vaan oleellista on vuoristoradassa nimenomaisesti rata, motorisoidut radat ovat pääsääntöisesti perinteisen määritelmän mukaan vuoristoratoja sisältäen yleisimmät vuoristorataelementit, kuten ylä- ja alamäet, jne.

 

Täyden kierroksen radat ja muut radat. Siinä missä motorisoidut radat ovat rataelementeiltään perinteikkäitä ratoja, missä juna lähtee asemalta, kulkee eteenpäin ja palaa kierroksen jälkeen lähtöpisteeseensä, esimerkiksi sukkularadoissa juna palaa lähtöpisteeseen samaa reittiä kuin mistä lähti (eli siis sukkuloi edestakaisin). Erään määritelmän mukaan vuoristorataksi lasketaan vain rata, joka tekee täyden kierroksen lähtöpisteestä päätepisteeseen. Tällä perusteella sukkularadat eivät olisi laskettavissa. Tätä määritystä osittain tukee myös se, että monet sukkularadat eivät sisällä kaikkia perinteisiä vuoristorataelementtejä muutenkaan.

 

Kilpailevat radat. Osittain edelliskohtaa sivuavana kohtana voidaan pitää kilpailevia ratoja, millä tarkoitetaan ratatyyppiä jossa on kaksi yhtä aikaa lähtevää rataa, jotka kilpailevat keskenään ensimmäisen maaliin saapumisesta. Ongelma syntyy siitä, lasketaanko tällainen rata yhdeksi vai kahdeksi radaksi. Mikäli radat ovat täysin erilliset, on periaatteessa mahdollista laskea kilpailevan radan A-puoli ja B-puoli yksittäisinä ratoina, vaikka esimerkiksi huvipuiston aluekartassa ne näkyvät yhtenä laitteena.

American Eagle. Wikimedia Commons, jonrevAmerican Eagle. Wikimedia Commons, jonrev

Kilpailevien ratojen problematiikkaa tekee monimutkaisemmaksi möbius-tyyliset radat, joissa kilpailevat radat eivät ole erillisiä, vaan vaihtavat jossain vaiheessa puolta. Esimerkiksi, laiturilta A lähtevä juna päättää matkansa laiturille B, ja vastaavasti laiturilta B lähtevä juna päättää matkansa laiturille A. Laitteessa on kaksi jonotusaluetta, mahdollisesti myös kaksi sisään- ja uloskäyntiä, mutta rata on silti fyysisesti katkeamaton möbius-muoto.

 

Rinnakkaiset radat, eri junatyypit samalla radalla. On olemassa pieni joukko vuoristoratoja, joissa on useampi rinnakkainen rata. Toisin kuin kilpailevissa radoissa, nämä radat eivät kilpaile, vaan ainoastaan noudattavat samaa rataprofiilia. Esimerkki tällaisesta ratatyypistä on Blackpool Pleasure Beachin Steeplechase, jossa kolme "hevosta" kulkee kolmella rinnakkaisella radalla. Kyseisessä tapauksessa eri radat on helppo erottaa jopa paljain silmin, sillä ne on maalattu eri värein, punaiseksi, vihreäksi ja keltaiseksi. Toiset harrastajat ovat sitä mieltä, että tällaisissa tapauksissa on kyse eri radoista, ja jokaisen voi laskea erikseen. Vaihtoehtoinen näkökulma on se, että kaikki ovat vain saman radan eri osia, ja huolimatta siitä ajaako yhden vai useamman näistä läpi, kyseessä on silti yksi ja sama vuoristorata.

Steeplechase. Wikimedia Commons, Stefan ScheerSteeplechase. Wikimedia Commons, Stefan Scheer

Rinnaisteinen tapaus on yhdellä radalla kulkevat eri junatyypit. Tätä mallia näkee etenkin jo vuosia sitten toimintansa lopettaneen japanilaisen vuoristoratavalmistajan Togon radoissa. Useimmissa tapauksissa kyseessä on ratkaisu, jossa samalla radalla on sekä junatyyppi, jossa vaunuissa istutaan että junatyyppi, jossa vaunuissa seistään. Ajokokemus on luonnollisesti erilainen riippuen siitä istuuko vai seisooko kyydissä ollessaan. Toisinaan vastaava eroavuus on siinä, istutaanko vaunussa kohti meno- vai tulosuuntaa. Pääsääntöisesti eri junatyypeistä huolimatta nämä radat laskettaneen yksittäisinä ratoina, mutta voi olla myös harrastajia, jotka laskevat eri junatyyppien perusteella saman radan useammaksi radaksi.

Näistä kahdesta edelläkuvatusta tapauksesta on olemassa myös joitakin yhdistelmiä, kuten Mitsui Greenlandin Milky Way, jossa on kaksi rinnakkaista, keskenään kilpailematonta saman rataprofiilin rataa, jossa toisessa seistään ja toisessa istutaan.

 Winja's Fear & Force. Wikimedia Commons, karimWinja's Fear & Force. Wikimedia Commons, karim

Vuorovaikutteiset radat. Kilpaileviin ratoihin liittyvä rinnakkaistilanne on se, että kaksi rataa on keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Esimerkkinä tästä tilanteesta on Phantasialandin Winja's Fear & Force, jotka ovat samaa ratatyyppiä edustavat kaksi itsenäistä rataa. Ne löytyvät aluekartasta yhtenä laitteena, mutta lähtevät itsenäisesti eri aikoihin, niillä on oma rataprofiilinsa, mutta kiertävät vuorovaikutteisesti alaspäin pitkin yhtenäistä spiraalia. Kuten muissakin tapauksissa, pitää näihin tapauksiin tehdä jokin oma säännöstönsä. Winjas-ratojen tapauksessa ne usein lasketaan kahdeksi eri radaksi.

 

Vuoristoratoina markkinoitavat radat. Yksi haastava tilanne syntyy siitä, miten suhtautua ratoihin, joita itse laitevalmistaja myy ja markkinoi vuoristoratoina, mutta joita valtaosa harrastajista ei tulkitse vuoristoradoiksi. Käytännön esimerkkeinä näistä tapauksista käy Linnanmäen Pilotti ja Särkänniemen Tyrsky. Kumpikin on laitevalmistajan tuotekatalogissa vuoristorata, mutta esimerkiksi RCDB ei listaa kumpaakaan vuoristoradaksi. Yleiset vasta-argumentit näiden kahden laitteen tapauksessa ovat että Pilotti on lähempänä dark ridea kuin vuoristorataa teknisesti, ja Tyrskyn tapauksessa Disk'O Coaster -laitetyyppiä pidetään vain suurempana versiona Disk'O-laitteesta. Näiden kahden esimerkin tyyppisiä tapauksia löytyy monia muitakin. Olisi suhteellisen helppoa luottaa valmistajan määritykseen, mutta ristiriitatilanne voi syntyä siitä, että valtaosa harrastajista on toista mieltä.

 

Alppiradat ja vastaavat. Käänteinen tilanne edelliseen nähden syntyy erilaisten alppiratojen kohdalla. Näitä ratoja ei myydä eikä markkinoida vuoristoratoina, mutta koska niissä tullaan mäkeä alaspäin painovoiman vetämässä vaunussa, listaa RCDB nämä pääsääntöisesti vuoristoradoiksi. Alppiratojen kohdalla on haasteellista keksiä järkiperusteita niitä vastaan. Ne täyttävät periaatteessa yleisimmät vuoristoratalaitteiden määritykset, mutta silti kun katsoo rataa, vaunuja ja niiden muodostamaa kokonaisuutta, näkee jotakin täysin muuta kuin mitä perinteisen vuoristoratalaitteen kohdalla näkisi. Paras järkiperuste alppiratoja vastaan on se, että toisin kuin vuoristoratalaitteet, jotka menevät ylös ja alas, alppirata kulkee ainoastaan mäkistä maastoa alaspäin. Tällä perustelulla alppirata on enemmäkin rinnastettavissa kiskoilla kulkevaan mäkiautoon kuin vuoristoratoihin.

 

Vesivuoristoradat ja tukkijoet. Yleinen erheellinen määritelmä tukkijoki-tyylisille laitteille on, että ne ovat vesivuoristoratoja. Mikäli näin haluaa ajatella ja laskea tukkijokia vuoristoradoiksi, ei asia ole ongelmallista, jos on itse omaan määritykseensä tyytyväinen. Asiaa sekoittaa myös se, että jotkin huvipuistot ja tivolit myös markkinoivat tukkijokia vuoristoratoina. Teknisestä näkökulmasta kyseessä on kuitenkin täysin eri laitetyyppi.

Vesivuoristoradat ovat pääsääntöisesti ratoja, joissa ketju vetää kiskoilla kulkevan vaunun ylämäkeen, jonka jälkeen vaunu kulkee painovoiman avulla rataa pitkin, päätyen lopulta veteen. Tukkijoissa taas vaunu vedetään ylös liukuhihnan avulla, vaunu kulkee vedellä täytetyssä kourussa, ja tulee painovoiman avulla vain alaspäin - kaikki nousut toteutetaan liukuhihnojen avulla. Useimmissa tapauksissa tämä eroavaisuus näkyy myös rataprofiilissa. Vesivuoristoradan suurin (ja usein ainoa) nostomäki on radan alussa, jonka jälkeen tullaan painovoiman vauhdittamana eteen- ja alaspäin. Tukkijoessa taas yleensä suurin nostomäki on aivan radan lopussa, jolloin noustaan radan huipennuksena olevaan suureen pudotukseen.

Mikäli ymmärtää edellä kuvatun teknisen eroavaisuuden, on täysin selvää jo yhdellä vilkaisulla, onko jokin vesilaite vesivuoristorata vai tukkijoki. Itse laskennan määrityksen voi silti tehdä suuntaan jos toiseenkin, mutta ymmärtämällä tämän eroavaisuuden ei tarvitse ihmetellä sitä, miksi Linnanmäen Vonkaputous löytyy RCDB:sta mutta Särkänniemen Tukkijoki ei löydy.

Vonkaputous. Wikimedia Commons, kallernaVonkaputous. Wikimedia Commons, kallerna

Tukkijoki. Wikimedia Commons, Tiia MontoTukkijoki. Wikimedia Commons, Tiia Monto

Kiskot, nostomäki. Edellä kuvattu vesivuoristoratatilanne olisi periaatteessa helppo ja selkeä, mutta aina löytyy poikkeuksia, jotka sekoittavat tilannetta. Mikäli käyttää radan kiskoja vuoristoradan määritteenä, tai liukuhihnaa vastamääritteenä, täytyy näissä poikkeustapauksissa miettiä mikä sääntö pätee ja missä laajuudessa.

Esimerkiksi Nagoya Higashiyama Zoon Slope Shooter lähtee asemalta ihmisvoimin työnnettynä, jonka jälkeen nousee ketjulla varustettua nostomäkeä ylöspäin, kunnes tulee alaspäin kiskottomassa kourussa painovoiman avulla. Vastaavasti Hokkaido Greenlandin Torokko Coaster kulkee normaalisti kiskoilla, mutta nostomäkenä toimii liukuhihna. Kumpikin näistä (ja monet muut vastaavat) on erittäin haastellista sovittaa mihinkään muuten johdonmukaiseen säännöstöön. RCDB laskee nämä kummatkin vuoristoradoiksi, monilla harrastajilla on toisenlaisia omakohtaisia näkemyksiä.

 

Radan tai rataprofiilin muutokset. Vuoristoratoja muutetaan toisinaan tekemällä niihin muutoksia, joiden seurauksena ne tuntuvat toisenlaisilta kuin ennen muutoksia. Ratamuutoksista voi mainita vaikkapa puuradan muuttamisen teräsradaksi (tosin mikäli puiset tukirakenteet kannattavat uusia kiskoelementtejä, on kyseessä hybridirata) tai päin vastoin. Vaikka tämä ei ole kauhean yleistä, esimerkkitapauksia on, kuten Six Flags Magic Mountainin Twisted Colossus.

Rataprofiilin muutoksissa rataan tehdään suuria muutoksia pidentämällä, lyhentämällä tai vaihtamalla joitakin radan elementtejä toisiin elementteihin. Vaikka rata onkin samassa paikassa mahdollisesti samalla nimelläkin, uudistettu rataprofiili saa ajokokemuksen tuntumaan toisenlaiselta. Kuten kaikissa muissakin tapauksissa on täysin tulkinnallista miten radan tai rataprofiilin muutoksiin suhtautuu. Mikäli muutokset tuntuvat niin suurilta, että kyseessä on ikäänkuin täysin uusi laite, voi saman radan laskea uudeksi radaksi, sikäli kuin perustelut tuntuvat itselleen riittäviltä. Koska radan tai rataprofiilin muutoksiin ei ole yleistä kaavaa, vaan jokainen tapaus on erilainen, on niin ikään yleinen mielipide kovin vaihteleva näissä tapauksissa.

 

Virtuaaliset vuoristoradat. On olemassa erilaisia simulaattorilaitteita, joilla voidaan mallintaa joko fiktiivisiä tai oikeasti olemassaolevia vuoristoratoja. Näiden ratojen suhteen harrastajat ovat liki sataprosenttisesti yksimielisiä - ne eivät ole vuoristoratoja, niitä ei voi laskea. Mikäli päättää laskea virtuaalisia ratoja, voi tätä ratkaisua joutua perustelemaan useampaan otteeseen. Lopulta tässäkin tapauksessa on todettava, että koska yksiselitteisiä laskentaohjeita ei ole olemassa, voi näitäkin laskea, jos on sinut omien perustelujensa kanssa.

 

Lasten vuoristoradat, aikuisten vuoristoradat. Eräät harrastajat eivät laske lasten vuoristoratoja, osa ei niillä edes suostu ajamaan. Pääasiallisia perusteluja tähän on kaksi. Ensinnäkin osa harrastajista katsoo, että lasten laitteilla ajaminen ei ole aikuismaiselle harrastukselle sopivaa. Kuten edellä todettu, lasten radoissa juokseville on olemassa tiettyjä alatyylisiä termejäkin. Toinen perustelu on se, että lasten laitteiden teknologia saattaa olla joissakin tapauksissa hyvinkin erilaista verrattuna "oikeisiin" vuoristoratoihin.

Mikäli päättää laskea vain isoja ratoja, joutuu tietenkin tekemään jonkin yleispätevän määrityksen siitä, mikä on lasten rata ja mikä ei. Etenkin vauhdikkaammat koko perheen radat saattavat olla ongelmallisia tämän määrityksen osalta.

 

Keskeytynyt ajokerta. Tämä on erityistapaus, joka ei niinkään liity itse vuoristoratoihin sinänsä, vaan niiden toimintaan. Jokainen huvilaite Kingda Ka. Wikimedia Commons, Dusso JanladdeKingda Ka. Wikimedia Commons, Dusso Janladdekohtaa jossain vaiheessa toimintaansa jonkinlaisia toimintahäiriöitä. Vuoristoratojen kohdalla yksi yleisimmistä on laitteen pysähtyminen ennen ajon päättymistä, usein tämä tapahtuu turvasensorien pysäyttäessä vaunun lohkojarruille. Tämä on täysin normaalia, vaikka vähemmän asiaa harrastaneista saattaa tuntua pelottavalta.

Ongelmaksi vuoristoratalaskennan näkökulmasta tulee se, että jos lähtee asemalta liikkeelle ja kiertää rataa aina puoleen väliin asti, jossa ajo pysähtyy ja vaunusta joutuu poistumaan evakuointiramppia pitkin kävellen, onko tällöin oikeasti ajanut vuoristoradalla vai ei? Puoltava mielipide sanoo, että kyllä, koska on noussut laitteen kyytiin ja ollut sen kyydissä sen liikkuessa. Vastustava mielipide katsoo, että ainoastaan kokonainen, loppuun asti toteutunut ajokerta on laskettavissa. Käytännössä ongelma ratkeaa usein sillä, että menee laitteen kyytiin uudestaan ongelman tultua korjatuksi. Voi kuitenkin olla mahdollista, että ongelma ei ratkea ajoissa, ja etenkin ulkomailla oleviin puistoihin ei välttämättä pääse pian uudestaan paikalle. Tällöin joutuu tekemään tulkinnan siitä, minkä arvoinen osittainen, keskeytynyt ajokerta lopulta on.

Tähän on sivuhuomatuksena todettava, että monet harrastajat nimenomaisesti toivovat kokevansa poikkeustilanteita, ja tekevät näistä omaa erillistä tilastoaan. Esimerkiksi Kingda Kan laukaisussa voi tapahtua harvinainen, mutta periaatteessa normaali tilanne, jossa juna ei saavuta tarvittavaa nopeutta päästäkseen radan korkeimmasta kohdasta yli, vaan liukuu takaisin asemalle. Tämä rollback-tilanne on jopa siinä määrin toivottu kokemus, että jotkut toistavat "rollback, rollback"-hokemaa laukaisun yhteydessä, toivoen kokevansa tämän harvinaisen tilanteen.

 

Muut tapaukset. Edellä kuvattujen lisäksi on olemassa kirjava joukko erilaisia poikkeustapauksia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi jotkut harrastajat perustelevat sinänsä oudoilta tuntuvien huvilaitteiden (ja jossakin tapauksessa ihan tavallisten kulkuvälineidenkin) laskemista jonkin toimintaperiaatteen tai rakenteellisen ratkaisun perusteella. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nostomäen toimintamekaniikka tai radan kiskoratkaisu. Esimerkiksi Intaminin ensimmäisen sukupolven vapaapudotustorni periaatteessa täyttää määritelmän "tulee nostomäen jälkeen painovoiman vauhdittamana kiskoja pitkin alaspäin".

Hyviä yleisohjeita erikoistapauksiin ei voi antaa, sillä lähes jokaiseen periaatteessa toimivaan säännöstöön voi löytää kiusallisia tulkinnallisia poikkeuksia. Koska kyse on omasta tulkinnasta, voi yksittäisen poikkeustapauksen laskea yleisen säännön vahvistavana poikkeuksenakin. Mikäli jokin laite tai laitetyyppi aiheuttaa päänvaivaa, ei kyse ole ennen näkemättömästä tilanteesta. Jokainen enemmän vuoristoratalaskentaa harrastanut on joutunut jossain vaiheessa esittämään kysymyksen: "onko tämä vuoristorata, voiko tämän laskea?" Tavalla tai toisella jokainen myös löytää joko myönteiset tai kielteiset perustelut, jotka omalta osaltaan helpottavat vastaavien tulkintojen tekemistä tulevaisuudessa. Mikäli ei osaa itse päättää, voi aina turvautua johonkin ulkoiseen lähteeseen, esimerkiksi tukeutua siihen, mitä RCDB listaa ja mitä ei. Koska kaikki tietolähteet pohjautuvat lopulta jonkun tulkintaan, voi olla kuitenkin suositeltavampaa tukeutua omaan tulkintaan kuin kopioida toisten tulkintoja.

 

Loppukommentit

Vuoristoratalaskennasta voisi sanoa paljon lisääkin, sillä aihe on sisällöllisesti lähes loputon. Koska urheilulajien tapaista normatiivista säännöstöä ei ole, pelkästään eri tulkintojen perusteluista saisi paljon kerrottavaa. Yllä olevaa voi pitää pikaisena läpiluotauksena aiheeseen, joka varmaankin jättää paljon oleellista kertomatta, mutta toimii silti peruspätevänä tietopakettina aiheesta kiinnostuneille.

Mikäli päättää aloittaa vuoristoratalaskennan - ja miksi ei aloittaisi, sehän on on helppo tapa saada uusia ulottuvuuksia huvipuistoharrastukseen - kannattaa muistaa, että omat säännöt ovat oikeat säännöt. Kuten joku on todennut, vaikka laskisi maailmanpyöriä vuoristoradoiksi, ei tee mitään väärin, jos vain on omissa perusteluissaan johdonmukainen.

Aloitteva harrastaja voi olla ensialkuun luonnollisesti hämmentynyt tietyistä asioista, kuten eri tulkintojen välisistä eroavuuksista. Onneksi Internetistä löytyy lukuisia keskustelupalstoja ja huvipuistosivustoja, joissa voi keskustella ja saada uutta tietoa harrastuksensa tueksi. RCDB on pätevä aloituspaikka, josta löytyy valtaosa yleisesti vuoristoradoiksi laskettavista laitteista. Edellä kuvattuja laskentasivustoja voi halutessaan hyödyntää myös.

Vuoristoratalaskennan paras puoli on se, ettei sen aloittaminen (tai mahdollinen lopettaminenkaan) ota mitään mistään pois. Jos haluaa käydä huvipuistoissa murehtimatta tilastoista, voi laskennan jättää missä vaiheessa tahansa huomiotta. Koska harrastus on kuitenkin lähtökohtaisesti niin vaivaton, se on yhtä helppo kuin laskea vierailemiansa ulkomaisia valtioita, se tulee rutiininomaiseksi tavaksi huvipuistovierailujen yhteydessä.

Vuoristoratalaskenta on erinomainen lisäulottuvuus yleiseen huvipuistoharrastukseen, jota kannattaa ainakin kokeilla. Mikäli laskenta ei tunnu mukavalta tai hauskalta, voi miettiä jotain muita uusia tapoja syventää omaa huvipuistoharrastustaan. Harrastuksen positiivisia puolia on muiden lisäksi se, että se antaa uutta näkökulmaa koko huvipuistoharrastukseen ja usein paljon tekemistä myös silloin, kun puistot ovat talvikaudella tai muista syistä kiinni, esimerkiksi omista tilastoista voi laatia visuaalisia kuvakoosteita Internetin kuvablogeihin.

Oletko koskaan laskenut vuoristoratoja? Oletko aikeissa aloittaa?

Mikä on mielestäsi paras vuoristorata? Mikä on kokemiesi vuoristoratojen lukumäärä?

Fireball. Wikimedia Commons, Jeremy ThompsonFireball. Wikimedia Commons, Jeremy Thompson